maanantai 9. toukokuuta 2011

Täytekakku ja koristeet










Koristeet pyörittelin sokerimassasta ja värjäsin elintarvikeväreillä. Lehdet onnistuivat hyvin taikinapyörällä ja veitsen tylsällä puolella painoin niihin lehtiruodut. Ainoastaan leppäkertut on tehty marsipaanista ja lakritsasta mustat osat. Kakun vaaleanvihreät reunat olen värjännyt elintarvikevärillä, sekoitin värin sokerimassaan ja kaulin sen. Liimasin reuna veden avulla kakun reunoille.


Siniset kukat on myös värjätty elintarvikevärillä, keskellä vihreää koristelugeeliä ja talvi koristerakeita.





Tämä ahne pikku toukka on tehty myös värjätystä sokerimassasta ja silminä on koristerakeet.


lauantai 16. huhtikuuta 2011

Varma kevään merkki meillä...













Siemeniä, ruukkuja, multaa...tiskipöytä turvoksissaan. Mistä saisi purkkeja lisää, aloin leikkaamaan maitopurkin pohjia, niihin saan vielä kesäkurpitsan siemenet ja täytyyhän ruusupavutkin vielä saada johonkin mahtumaan! Voi tätä kevään tuskaa! Mutta kuitenkin niin ihanaa, kasvun ihme joka purkissa ja purnukassa!



Tässä on tulossa kesäkurpitsaa, tälläkertaa kokeilen pyöreää, keltaista lajiketta. Takana on matalaan lautaseen kylvetty sokerihernettä, salaattiin ja ruokiin koristeeksi, sillä edellytyksellä tietty että alkavat kasvamaan.


Taustalla on isossa ruukussa kylvetty muutama paprikansiemen, toivottavasti onnistuvat. Alakuvassa on ystävältä saatu sanpaulian lehti juurtumassa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Tämän aamun kuvat..kevättä ilmassa



Lisää tämän kevään sinivuokkoja, nämä jo ihanasti auenneita..






Tänään löysin sinivuokkoja luontopolun varrelta, aikalailla ovat vielä lehtien alla mutta löytyi kun tarkkaan katseli.



Tämä "sinivuokko vauva" ponnistaa kovasti uuteen kevääseen, ihan karvainenkin vielä.:o)





Leskenlehdet työntävät kukkansa, kuivasta ja kuolleesta ruohikosta..ihana kevät!







Paksu ja laiheliinin varjo

tiistai 12. huhtikuuta 2011

kuvia aamulenkiltä


Jäät alkavat sulaa jo virtapaikoista, jäähän jää jännittäviä reikiä.







Tässä näkyy jo hiekkapohjaa, voi kun tulis kesä äkkiä.




Tosi kaunis ja aurinkoinen ilma, metsässäkin sen huomasi kun vaan katsoi tarpeksi ylös..

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Rouskun kepparit





Tämä on ruskea ori Pietu. Se on tallin uusin keppari. Pietulla on valkoinen tähti otsassa. Löysin Pietun kirpparilta. Sain sen Viidellä eurolla.






Tässä komeilee nätti laikukas tamma Sinnamon. Se on
tehty vanhasta pyyhkeestä ja laikut sekä silmät on tehty tussilla.
Keppi on kiinnitetty päähän ilmastointiteipillä. Sinnamon on esteponi.




Tämä on meidän reipas ja pippurinen ruuna Slash. Se on tallin toiseksi
ensimmäinen keppari. On pukittanut mut sen sata kertaa...





Tässä on Iina. Se on kiltti tamma, ja tallin ensimmäinen keppari. Pää on tehty sukasta ja silmät ja korvat liimattiin huovasta.








Tässä komeilee nuori tamma Linda, yleisratsu, mutta laiska sellainen. Ei meinannut millään pysyä paikallaan kuvauksen aikana, mutta sain napattua siitä nyt tälläsen kuvan.
















Tässä ois sitten meidän tallin Mira. Se on musta tamma, ilman mitään merkkejä. Se on pääasiassa kouluratsu.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Pikku näperryksiä











Tässä siskolta saamani ihanat vaaleanpunaiset ruusut, muittenkin iloksi.




Tässä taas näitä isoäidinneliöitä, aloittelin jo ainakin vuosi sitten näiden virkkaamisen. Tarkoitukseni on tehdä niistä ihana torkkupeitto, johon voi kääriytyä kun paleltaa ja sitten jostain peiton mutkan välistä hörppiä kuumaa kamomillateetä lämpimiksen. Homma jäi vain kesken, mutta nyt "jossain vaiheessa" aijon jatkaa- viimeistään ensisyksynä- tämän peiton tekoa.:o))



Tämän verran on valmiita neliöitäkin, aijon virkata ne yhteen. Homman vaan tekee haasteelliseksi se että neliöitä on niin monen kokoisia. Mutta täytyypä ottaa "härkää sarvista" ja alkaa vaan tekemään.



Tälläisen hatun väkersin parina iltana, aijon vielä laittaa reunaan jotakin somistusta ja narut tietenkin että saa hattusen kiinni.




_________________


Vihdoinkin keksin aikaisemmin tehdyille isoäidin neliöille käyttöä. Nuorimmainen on jonkin aikaa halunnut ottaa pikkukengät mukaan, aina kun täytyy olla "hienona" ja kuskaillut niitä, jos minkäkinlaisissa pusseissa. Kaapista löytyi aikaisemmin ostettua punaista lankaa, virkkasin sillä palaset toisiinsa.



Napin neitokainen valitsi itse, halusi kultaisen ja kiiltävän. Nappi löytyi mummin nappipurkista. Sanka on virkattu samasta punaisesta langasta, jolla neliöt on kiinnitetty toisiinsa.




Tämän suurempaa pussukkaa ei näin pienille kengille tarvitse, täytyyköhän lisätä neliöitä jalan kasvun mukaan...Ompelin myös vuoren, tähän sattui löytymään kaapin perukoilta tällaista oranssin punaista kangasta.












Nämä perhoset on virkattu ohuesta puuvillalangasta, vartalo on tehty helmistä. Olen myös ommellut taakse kiinnitysneulan että perhosta voi käyttää rintakoruna. Koru on kovetettu sokeritärkillä. Tuntosarvet on ostettu kaupasta valmiina.



















Tällä perhosrukalla on oma tarinansa. Tämän piti olla äidin "hienostelukoru". Tärkkäsin tämän myös sokeriliemellä, venyttelin ja vanuttelin oikeisiin mittoihin ja laitoin kuivumaan. Sitten perhonen olikin valmis juhlakäyttöön. Taisin käyttää sitä kerran tai kaksi, kunnes se pääsikin ihan uuteen käsittelyyn, nuorimmaiseni toimesta. Makeanhimo oli yllättänyt ja sokeritärkkiin upotettu rintakoru oli osunut kohdalle. Eli, löysin sen erään kerran kaapista, imeskeltynä ja tuntosarvet sojottamassa minne sattuu. Tässä kuvassa sitä on jo vähän oijottu.:o)



Keittiön tuolit oli aiemmin päällystetty vahakankaalla. En tuolloin tiennyt, miten haurasta se on, eikä kestänyt aikaakaan, kun ne jo alkoivat halkeilla. Kauan me niitä jaksettiinkin katsella ja aina käännellä parhaiten päin vieraiden tullessa (ettei halkeamat ammottaisi)...sitten riitti. Löysin kangaskaupasta tällaista ale kangasta, taisi olla 5 e metri. Onneksi aiemmat pehmikkeet olivat vielä kelpo kunnossa, joten ne pystyi käyttämään. Sitten vaan leikkaamaan ja niittaamaan. Tällaiset niistä sitten tuli.






Villalapaset, koristeltu villalangalla "omasta päästä." Kaulaliina on kudottu, koristeet virkattu+reunat. Tuli vaan liian leveä, hieman hankala käytössä= jäi käyttämättä.






Tässä pari keppiheppaa, tehty tyttöjen ja äidin yhteistyönä. Materiaalina mamman vanhat farkut. Alimmassa hepassa harjana, vanhimman tyttären, vanhan talvitakin karvakaulus. Kepeiksi isukki haki rautakaupasta harjanvarret, ne on kiinnitetty ensin liimalla ja sitten vielä napakasti ommeltu kangas kiinni, mahdollisimman lähelle keppiä.





"Äiti, kato nää on oikeita. Tää heppa on tänään villi, pukitteleekin koko ajan, kun yritän ratsastaa."
Onneksi naapurin täti ompeli villeille hepoille suitset, niin saadaan pollet "aisoihin".